Djúpivogur on pieni rannikkokylä Búlandsnesin niemimaalla, viehättävän Hamarsfjördurin vuonon rannalla Itä-Islannissa.
Tutustu laajaan valikoimaan Itävuonojen retkiä.
Kaupungissa asuu noin 400 asukasta. Kalastus on ollut vuosisatoja Djúpivogurin talouden pääelinkeino. Viime aikoina matkailuala on kasvanut, ja kaupungista sekä sen ympäristöstä löytyy hotelli, ravintoloita, kahviloita, leirintäalue ja kauppoja.
Historia
Djúpivogurin historia on vahvasti sidoksissa kaupankäyntiin. Asiakirjoista käy ilmi, että Djúpivogur toimi kaupankäynnin keskuksena jo vuonna 1589, mikä tarkoittaa, että alueella on ollut kaupallista toimintaa yli neljän vuosisadan ajan. Kaupungin historiallinen rakennus Langabúd (Djúpivogurin vanhin varasto) rakennettiin vuonna 1790, ja se on äskettäin kunnostettu kaupungin kulttuurikeskukseksi. Sen yhteydessä toimii perinnemuseo, joka esittelee Djúpivogurin kaupallista historiaa.
Kulttuurikeskuksessa on nähtävillä myös vaikuttavia veistoksia, jotka ovat edesmenneen taiteilijan Ríkardur Jónssonin (1888–1977) käsialaa. Lisäksi kaupungissa on laadukkaat urheilutilat, uimahalli ja museoita sekä ulkoveistospuisto Eggin í Gledivík, jonka on suunnitellut Sigurdur Gudmundsson. Tarkoituksella tai sattumalta nämä veistokset kuvastavat täydellisesti alueen rikasta linnustoa ja tarjoavat upeita kuvausmahdollisuuksia.
Kulttuuri
Kuva Wikimedia, Creative Commons, by Olafurbj. Ei muokkauksia.
Djúpivogurin maisemaa hallitsee Búlandstindur, pyramidinmuotoinen basalttivuori, joka kohoaa 1069 metriin. Vuori tunnetaan Islannissa sen vaikuttavasta, lähes veistoksellisesta kauneudestaan. Paikallisen kansanperinteen mukaan vuori voi täyttää toiveita kesäpäivänseisauksen aikaan ja toimii koko maan "energiakeskuksena".
Kaupungista löytyy myös julkinen taideteos "Merry Bayn munat", jossa rannan varrella on esillä 32 alueella pesivän lintulajin munien jäljennökset. Lisäksi Djúpivogur on Islannin ainoa Cittaslow-kaupunki, joka edistää rauhallista ja kestävää elämäntapaa ympäristön ja hyvinvoinnin hyväksi.
Papey
Djúpivogurista voi lähteä venereissuille Itä-Islannin suurimmalle saarelle, Papeylle. Tämä noin kahden neliökilometrin kokoinen saari oli asuttu Islannin asutuksen alkuajoista aina vuoteen 1966 asti.
Saarella voi yhä aistia menneiden aikojen tunnelman. Papeyllä sijaitsee Islannin vanhin puukirkko, joka rakennettiin vuonna 1807, sekä sääasema ja majakka. Lisäksi saarella pesii lukemattomia atlantinlunneja, ja se on erinomainen päiväretkikohde.
