Valaiden bongaaminen Islannissa: täydellinen opas

Valaat ovat olleet merkittävä osa Islannin historiaa saaren asuttamisesta lähtien 800-luvun lopulla. Esimerkkinä tästä on islannin kielen sana "hvalreki", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "rantautunutta valasta".

Islannissa on harjoitettu kalastuksen ohella myös valaanpyyntiä vuosisatojen ajan. Nykyään meren lempeitä jättiläisiä ihaillaan ennemmin välimatkan päästä. Valasbongaus kuuluu olennaisena osana Islannin matkaan, aivan kuten revontulien, kuumien lähteiden ja jäätiköiden ihasteleminen.

Täällä voi nähdä valaita pärskimässä yöttömässä yössä tai revontulien alla, riippuen siitä, mihin vuodenaikaan matka ajoittuu. Valaita on helppo bongata Reykjavikista käsin, sillä siihen sopivia paikkoja on lyhyen kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta, joten tämän aktiviteetin voi sisällyttää täyteenkin pakattuun matkaohjelmaan. Myös eri puolilla maata on kaupunkeja ja kyliä, joissa voi osallistua valassafarille, joten vaihtoehtoja on runsaasti.

Islannin valaslajit

Runsas päivänvalo kesällä ja ainutlaatuinen kylmien ja lämpimien merivirtojen yhdistelmä luo Islannin aluevesille erinomaiset elinolosuhteet monille erilaisille krilliäyriäisille ja kaloille.

Tämän seurauksena Islanti houkuttelee vesilleen ruokailemaan jopa 24 eri valaslajia, valtavista kaskeloteista pikkuisiin pyöriäisiin.

Mahdollisuudet nähdä valassafarilla tiettyjä lajeja vaihtelevat lähtösatamasta riippuen. Lahtivalas on lajeista yleisimmin havaittu, ja niitä voi nähdä ympäri Islantia kaikkina vuodenaikoina.

Alla on luettelo yleisimmistä valas- ja delfiinilajeista, joita tavataan Islannin valasbongausretkillä, ja lopussa on mainittu joitakin harvinaisempia lajeja.

Lahtivalas 

Lahtivalaat ovat yleisimpiä Islannin vesillä tavattavia valaita: lukuisat yksilöt muuttavat sinne kesäisin ja muutamat viipyvät talvikuukausien yli.

Lahtivalaat ovat muihin lajeihin verrattuna pieniä, mutta voivat silti saavuttaa yli 9 metrin pituuden. Ne ovat yleensä melko säikkyjä, mutta niiden suuren lukumäärän vuoksi niitä voi nähdä säännöllisesti lähes kaikilta valaidenbongauspaikoilta, myös Reykjavikista.

Kuva Husavikin perinteiseltä valassafarilta

Ryhävalas

Ryhävalaita voi nähdä Islannissa kesäkuukausina.

Toisin kuin lahtivalaat, ryhävalaat ovat tunnettuja seurallisesta ja akrobaattisesta käyttäytymisestään. Voisi sanoa, että ryhävalaat ovat valasmaailman huomionhakuisia diivoja.

Ryhävalaat ovat yleinen näky valassafareilla: niiden voi nähdä hyppäävän ilmaan, ruokailevan tai läpsyttelevän pyrstöään.

Pohjoisten kaupunkien, kuten Akureyrin ja Husavikin, valassafareiden järjestäjillä on ollut kausia, jolloin jokaisella retkellä on nähty vähintään yksi ryhävalas.

Kuva Husavikin perinteiseltä valassafarilta

Valkokuonodelfiini 

Valkokuonodelfiini on Islannissa yleisimmin tavattu delfiinilaji. Ne pysyttelevät Islannin rannikon läheisyydessä ympäri vuoden.

Valkokuonodelfiinit elävät parvissa, joiden koko vaihtelee muutamasta yksilöstä sataan, ja vaikka ne ovatkin kookkaita, niitä voi usein nähdä vapaamatkustajina veneen keulan etuaallossa, hyppäämässä ilmaan ja leikkimässä pinnalla.

Sen lisäksi, että näitä delfiinejä voi nähdä uiskentelemassa Islannin vesillä, valkokuonodelfiini löytyy myös Islannin 5 kruunun kolikosta. Jos sinulla on siis onni nähdä niitä valaidenbongausretkellä, voit pitää kolikon kivana matkamuistona. 

Pyöriäinen 

Suloinen pyöriäinen on yksi pienimmistä valaslajeista. Sitä voi nähdä laajalti Islannin vesillä ympäri vuoden. Saatat kuitenkin tarvita mukaan jonkun, jonka silmä on harjaantunut huomaamaan ne.

Kuva: Wikimedia Commons Library. Ei muokkauksia.

Pyöriäiset ovat pieniä ja arkoja, ja ne ilmestyvät pintaan yleensä vain hetkeksi kerrallaan, yksin tai pienissä ryhmissä. Kun ne ruokailevat tai ovat uhattuina, ne saattavat kiitää vedenpinnan poikki pyrstöllään roiskien. Se on teatraalinen ja huomiota herättävä näytös, jonka näkeminen tekee valassafarista ikimuistoisen.

Miekkavalas

Nimestään huolimatta miekkavalaat eivät itse asiassa ole valaita, vaan kyseessä on maailman suurin delfiinilaji. Noin 5 000 miekkavalasyksilöä elää Islannin lähistöllä ympäri vuoden. Kesäkuukausina ne tulevat lähemmäs rannikkoa.

Miekkavalaita voi päästä näkemään valassafareilla, mutta niillä on taipumus olla näkyvillä vain lyhytaikaisesti, joten niitä ei ole yhtä helppo bongata kuin muita lajeja. Niiden suuri koko ja ajoittainen akrobaattinen käyttäytyminen tekevät niistä kuitenkin valasbongareiden suosikkeja.

Miekkavalaat, joita joskus kutsutaan "meren susiksi", ovat ahneita syömäreitä, ja ne tarvitsevat päivittäin 175–350 kg ruokaa. Islannin vesillä ne syövät pääasiassa silakkaa ja silliä sekä villakuoretta. Niiden tiedetään kuitenkin syövän myös lohta, kilpikonnia, haita ja jopa muita merinisäkkäitä, kuten delfiinejä, hylkeitä ja pyöriäisiä.

Jos haluat päästä näkemään miekkavalaita Islannissa, niitä voi havaita yleisimmin itävuonojen runsailla silli- ja silakkavesillä, Snaefellsnesin niemimaan ympäristössä ja etelärannikolla.

Miekkavalas on erityisen rakastettu laji Islannissa erään tunnetun, Islannin vesillä syntyneen ja myöhemmin valkokangastähdeksi nousseen yksilön vuoksi. Tästä kuuluisasta miekkavalaasta kerrotaan lisää artikkelin lopussa.

Kuva: Snaefellsnesin niemimaan valassafari 

Edellä mainitut lajit ovat yleisimmin nähtyjä valaidenbongausretkillä Islannissa. Saaren vesillä voi kuitenkin toisinaan nähdä monia muitakin valaslajeja. Alla on luettelo lajeista, joita onnekkaimmat voivat toisinaan päästä näkemään.

Sinivalas ja sillivalas

Ryhä- ja lahtivalaat ovat ehkä Islannin yleisimpiä valaslajeja, mutta ne eivät ole ainoita valaita, joita voi bongata uimassa Islannin vesillä.

Sinivalas ja sillivalas ovat kaksi kookkainta maapallolla koskaan elänyttä lajia, ja niitä voi nähdä Islannissa kesäkuukausina, joskin harvoin.

Sinivalaiden pituus voi olla jopa 30 metriä ja paino 150 tonnia. Valtavasta koostaan huolimatta ne syövät lähes yksinomaan krilliä. Mielenkiintoista on, että niiden elinikä on suunnilleen sama kuin ihmisillä. Sinivalasyksilöt saavuttavat keskimäärin 80–90 vuoden iän.

Sillivalaat ovat edellä mainittujen sinivalaiden jälkeen maapallon toiseksi suurimpia eläimiä. Ne ovat keskimäärin 20 metriä pitkiä ja painavat noin 60 tonnia. Niitä tavataan Islannin ympäristössä yleisemmin kuin sinivalaita – Pohjois-Atlantilla elää arviolta 30 000–40 000 yksilöä.

Kaskelotti

Islannin länsirannikolla tavataan keväällä ja kesällä melko yleisesti suurinta hammasvalasta, mahtavaa kaskelottia. Islantia ja Färsaaria ympäröivällä merialueella arvioidaan olevan noin 23 000 yksilöä.

Huolimatta kannan suhteellisen suuresta koosta niitä havaitaan harvoin, sillä ne pystyvät pidättämään hengitystään poikkeuksellisen pitkään. Pisimmillään kaskelotti voi pidättää hengitystään jopa kaksi tuntia, joten sen tarvitsee nousta pintaan hengittämään vain kerran tai kahdesti sinä aikana, jonka valassafari Islannissa yleensä kestää.

Kuva: Gabriel Barathieu, Wikimedia Commons Library. Ei muokkauksia.

Maitovalas ja sarvivalas

Pohjoisilla vesillä on satunnaisesti havaittu eksyneitä maito- ja sarvivalasryhmiä. Niiden tavanomainen elinympäristö on Grönlannin ympäristössä, pohjoisen napapiirin pohjoispuolella.

Sarvivalas tunnetaan uroksen syöksyhampaasta, joka on itse asiassa pitkä kulmahammas. Pitkä keihäs ei ole välttämätön eloonjäämisen kannalta, ja sillä on samanlainen tarkoitus kuin uroshirven sarvilla tai riikinkukon höyhenillä: hierarkkisen aseman osoittaminen.

Kuva: Wikimedia Commons Library. Ei muokkauksia.

Maitovalaat ovat läheistä sukua sarvivalaille ja kuuluvat samaan valasheimoon. Samoin kuin sarvivalaat, Islannissa havaitut maitovalaat ovat harhailijoita, sillä niiden luonnollinen elinympäristö on napapiirin pohjoispuolella.

Vestmannasaarilla sijaitsee maailman ensimmäinen maitovalaiden suojelualue, jossa vierailijat voivat nähdä kaksi naaraspuolista valasta nimeltään Little White ja Little Gray niiden uudessa kodissa Klettsvikinlahdella.

Pitkäeväpallopää

Eväpallopää tai pitkäeväpallopää on kookas delfiinilaji, joka tunnetaan epätavallisen pitkistä rintaevistään.

Yksistään Pohjois-Atlantilla arvioidaan olevan noin 350 000 yksilöä. Eväpallopää on kuitenkin hyvin liikkuvainen laji, joka viettää suurimman osan ajastaan avomerellä, joten niitä ei nähdä Islannin vesillä niin paljon kuin voisi olettaa.

Kuva: Barney Moss, lähde: Wikimedia Creative Commons. Ei muokkauksia.

Mistä löytyvät Islannin parhaat valaidenbongausretket?

Valaidenbongausretki voi olla unohtumaton kokemus, ja tarjolla on runsaasti houkuttelevia vaihtoehtoja kaikille valaidenbongauksesta kiinnostuneille.

Suosittelemme tutustumaan tähän valaidenbongausretkien luetteloon, josta näet kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot. Voit valita erilaisilla aluksilla tehtävien retkien välillä: perinteisistä islantilaisista tammipuisista aluksista nykyaikaisiin RIB-pikaveneisiin. Retkien kestot vaihtelevat parista tunnista kokonaisiin päiviin.

Lunni pesii suurina yhdyskuntina rannikon edustalla olevilla saarilla ja rantakallioilla, ja siksi joihinkin valassafareihin kuuluu myös lunnien bongaamista. Voit siis kerralla viivata yli kaksi asiaa pakollisten nähtävyyksien listalta.

Alla on luettelo edullisimmista valassafareista Islannissa. Lähdöt tapahtuvat maan tärkeimmistä valaidenbongausretkiä tarjoavista satamista.

Reykjavikin valassafari

• Valaidenbongausretki Reykjavikista
• Hinta: noin 80 EUR
• Valaiden havaitsemisen todennäköisyys: 99 %
• Lähtöjä: ympäri vuoden
• Yleisimmin havaittavat lajit: lahti- ja ryhävalas, valkokuonodelfiini ja pyöriäinen

Husavikin valassafari

• Perinteinen valaidenbongausretki Husavikista
• Hinta: noin 70 EUR
• Valaiden havaitsemisen todennäköisyys: 99 %
• Lähtöjä: huhtikuusta marraskuuhun
• Yleisimmin havaittavat lajit: ryhävalas, lahtivalas, sinivalas ja valkokuonodelfiini

Akureyrin valassafari

• Akureyrin valaidenbongausretki Eyjafjordilla
• Valaiden havaitsemisen todennäköisyys: 95 %
• Lähtöjä: ympäri vuoden
• Yleisimmin havaittavat lajit: ryhävalas, lahtivalas, pyöriäinen ja valkokuonodelfiini

Hauganesin valassafari

• Valaidenbongaus- ja ongintaretki
• Hinta: noin 69 EUR
• Valaiden havaitsemisen todennäköisyys: 99 %
• Lähtöjä: huhtikuusta joulukuuhun
• Yleisimmin havaittavat lajit: ryhävalas, lahtivalas, pyöriäinen ja valkokuonodelfiini

Olafsvikin valassafari

• Valaidenbongausta Snaefellsnesin niemimaalla
• Hinta: noin 68 EUR
• Valaiden havaitsemisen todennäköisyys: 95 %
• Lähtöjä: huhtikuusta lokakuuhun
• Yleisimmin havaittavat lajit: miekkavalas, lahtivalas, pyöriäinen, valkokuonodelfiini ja ryhävalas

Milloin on paras aika bongata valaita Islannissa?

Valassafarille voi osallistua ympäri vuoden, mutta vuodenajasta riippuen kokemus voi olla kovin erilainen.

Kesäiselle Islannin valaidenbongausretkelle osallistumisessa on hyviä puolia talveen verrattuna ja myös päinvastoin, joten nämä tekijät kannattaa ottaa huomioon ennen matkan varaamista. Kerromme ne alla.

Valaiden bongaaminen Islannissa kesällä

Kesäisessä valasbongausretkessä on yksi erittäin selkeä hyvä puoli talviseen verrattuna – nimittäin sää.

Kesällä sää on tyynempi ja selkeämpi, ja myrskyjä on vähemmän, jolloin valaidenkatseluretkiä peruuntuu harvemmin. Lisäksi kesäisissä sääolosuhteissa vedenpinta on tasaisempi, jolloin on paljon paremmat mahdollisuudet nähdä valaiden hypätessään rikkovan sen.

Kesällä aluksen kannella seisominen retken ajan on tietenkin paljon miellyttävämpää.

Lauhkeampi sää ei kuitenkaan ole kesäisen valassafarin ainoa hyvä puoli talviseen verrattuna. Toinen tärkeä tekijä on merielämän suurempi monimuotoisuus kesällä.

Maailman valtamerten vaeltavat hetulavalaat viettävät talvet yleensä päiväntasaajan tuntumassa lisääntymässä, ja kesät taas ruokailemassa lähempänä napa-alueita.

Tämän vuoksi Islannissa on hyvät mahdollisuudet nähdä näitä maailman suurimpiin lukeutuvia eläimiä, jos osallistut valaidenbongausretkelle huhti- ja lokakuun välisenä aikana.

Riippumatta siitä, mistä satamasta lähdet kesäiselle valassafarille, sinulla on erinomaiset mahdollisuudet nähdä lahti- ja ryhävalaita.

Huomionarvoista on myös, että valkokuonodelfiinit ja pyöriäiset, jotka liikkuvat Islannin vesillä ympäri vuoden, ovat yhtä yleisiä kesäkuukausina.

Kuva: Wikimedia Commons Library. Ei muokkauksia.

Myös kaskelotteja ja pohjoisenpullokuonovalaita tavataan Islannissa useammin kesäisin, vaikkakin nämä lajit suosivat syvempää vettä kuin Faxafloinlahdella elävät valaat.

Kaskelotteja voi nähdä usein Breidafjördurinlahdella, jossa vesi on tarpeeksi syvää, jotta ne voivat saalistaa. Pohjoisenpullokuonovalaat levittäytyvät satunnaisemmin avomerelle, mutta tulevat toisinaan matalammille merialueille saalista jahdatessaan.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita valaslajeja, jotka saapuvat Islantiin kesäisin ja voivat tehdä jokaisesta valasbongausretkestä entistäkin näyttävämmän.

Myös maailman toiseksi kookkaimman hailajin, jättiläishain, voi joskus nähdä kesäisin uiskentelemassa pinnan lähellä.

Nämä valtavat, esihistorialliset otukset liikkuvat hitaasti ja ovat luonteeltaan hyvin rauhallisia, joten usein niitä ehtii katsella pidempään kuin valaita, jotka sukeltavat syömään.

Reykjavikista, Akureyristä, Husavikista ja Snaefellsnesin niemimaalta lähtevillä retkillä voi valaiden lisäksi nähdä lintuja, kuten lapintiiroja, isokihuja ja lunneja. Niitä näkee usein keikkumassa veden pinnalla, kiertelemässä meren yläpuolella tai nappaamassa sukeltaen kaloja.

Kesäisen valassafarin etuna on myös se, että se onnistuu pienemmällä aluksella, kuten RIB-veneellä: näin voi päästä paljon lähemmäksi merieläimiä. Paras vaihtoehto RIB-veneellä tehtävälle valasbongausretkelle on Reykjavikista käsin.

Valaiden bongaaminen Islannissa talvella

Kuva Talviselta valassafarilta

Kesäisillä valasbongausretkillä on monia etuja, mutta myös talvisilla valassafareilla on omat etunsa.

Ensinnäkin talviset valaidenkatseluretket eivät ole ollenkaan niin täynnä. Kesät ovat Islannissa huippusesonkiaikaa kävijämäärissä mitattuna, kun taas talvisten kävijämäärien vuoksi myöskään valaidenbongausretkillä ei ole niin paljon väkeä.

Jos hyytävän kylmät talviolosuhteet eivät sinua haittaa, todennäköisesti sinulle on tarjolla paljon enemmän tilaa havainnoida aluksen näköalakannelta merinisäkkäitä niiden ilmestyessä näkyville.

Kuva Valassafari Akureyristä ja Reykjavikista

Talvella järjestettävillä valassafareilla tavallisimmin nähtäviä lajeja ovat valkokuonodelfiinit ja pyöriäiset.

Ei ole kuitenkaan ennenkuulumatonta, että suuriin valaisiin kuuluvat lajit viipyvät Islannin vesillä satunnaisesti koko talven ajan, joten matkailija voi kohtuudella odottaa näkevänsä lahtivalaita ja toisinaan ryhävalaita.

Talvella tapahtuvan valasbongauksen toinen etu koskee ainoastaan tiettyjä alueita. Länsivuonojen ja Snaefellsnesin niemimaan välissä sijaitseva Breidafjördurinlahti on silakan talvehtimisaluetta, ja runsas ravintotarjonta houkuttelee sinne monia saalistajia.

Tästä syystä Islantia ympäröivän meren huomattavimpia petoja, miekkavalaita, näkee Breidafjördurissa useammin talvella kuin kesällä.

Breidafjördurin silakka-apaja vetää usein puoleensa myös Islannin vesillä talven yli viipyviä ryhävalaita.

Pohjois-Islannissa taas näkee maitovalaita paljon todennäköisemmin talvella kuin kesällä.

Vaikka lajia tavataankin Islannin vesillä, tämä ei ole näiden uteliaiden ja seurallisten eläinten luonnollista elinaluetta, vaan ne tulevat tänne vain sattuman kautta muuttaessaan pois arktiselta alueelta vesille, joissa on vähemmän jäätä.

Kuva: Greg Hume. Wikimedia Creative Commons. Ei muokkauksia.

Talvella tapahtuvan valaidenkatselun etuna on myös se, että silloin pääsee nauttimaan ainutlaatuisista luontokokemuksista riippumatta siitä, mitä eläimiä sattuukaan näkemään.

Valassafari Islannissa esimerkiksi Eyjafjördurin vuonon lumisten vuorten ympäröimänä tekee kokemuksesta vieläkin unohtumattomamman ja valaiden bongaamisesta entistäkin vaikuttavampaa.

Talvisella valasbongausretkellä on myös pieni mahdollisuus nähdä revontulet, mikä ilman muuta kruunaisi reissun.

Milloin Islannissa sitten kannattaa lähteä bongaamaan valaita: kesällä vai talvella?

Mietitkö, milloin Islannissa on paras aika nähdä valaita? Valasbongaus on yleensä miellyttävämpää, tuloksellisempaa ja palkitsevampaa kesällä.

Poikkeuksena tästä ovat Snaefellsnesin niemimaalta lähtevät retket, koska miekkavalaiden näkemiselle on siellä hyvät mahdollisuudet talvella.

Retkiä järjestetään kuitenkin ympäri vuoden hyvästä syystä. Islannissa on runsaasti valaita, joita voi suurella todennäköisyydellä nähdä niin kesällä kuin talvella. Matkustitpa siis mihin vuodenaikaan tahansa, upea luontokokemus odottaa sinua Islannissa.

Mikä on paras paikka valaiden bongaamiseen Islannissa?

Se, mihin vuodenaikaan päätät lähteä valaidenbongausretkelle ja mistä satamasta lähdet, vaikuttaa siihen, mitä lajeja voit päästä näkemään.

Eri lajit liikkuvat eri alueilla, joten jos haluat erityisesti nähdä jonkun tietyn lajin, sinun on hyvä selvittää, mihin Islannissa kannattaa mennä juuri sen näkemiseksi.

Valaiden ja delfiinien näkeminen Islannissa on lumoava ja palkitseva kokemus, ja siihen on tarjolla runsaasti paikkoja ympäri maata.

Pohjois-Islannissa sijaitsevaa Husavikin kaupunkia kutsutaan "Euroopan valasbongauspääkaupungiksi", mutta saarella on paljon muitakin paikkoja, joista käsin voi lähteä valassafarille.

Kuva Perinteiseltä Husavikin valassafarilta

Se, mikä paikka kannattaa valita retkikohteeksi, riippuu odotuksistasi. Reykjavikista lähtevällä edullisimmalla valaidenbongausretkellä nähdään tavallisimmin lahtivalaita, valkokuonodelfiinejä ja pyöriäisiä. Mahdollisuudet nähdä ryhävalaita ovat paljon suuremmat Husavikin valassafarilla Skjalfandinlahdella Pohjois-Islannissa.

Valaiden bongaaminen Reykjavikissa

Jos majoitut Islannin pääkaupungissa, alukseen nouseminen Reykjavikin vanhasta satamasta on helpoin vaihtoehto.

Tavallinen lähtöpaikka on kävelymatkan päässä useimmilta keskustan hotelleilta. Koska retket kestävät yleensä enintään kolme tuntia, voit nauttia kätevästi hienosta luontokokemuksesta, joka ei vie valta-osaa päivästäsi.

Tässä on myös se hyvä puoli, että jos retki peruuntuu huonon sään vuoksi tai jos sen aikana ei näy yhtään valasta, saatat päästä ilmaiseksi mukaan toiselle retkelle. Tämä järjestely ei todennäköisesti sotke siis muita suunnitelmiasi pääkaupungissa oleskelusi ajalle.

Kuva Huokealta Reykjavikin valaidenbongausretkeltä

Valaiden bongaaminen Faxafloinlahdella on siis helppoa, ja tämä on epäilemättä osa sen vetovoimaa, mutta syitä on muitakin. Reykjavikista lähtevällä retkellä voi selkeällä säällä nähdä valtavan määrän Islannille tunnusomaisia maisemia.

Etelässä näkyvät karua Reykjanesin niemimaata reunustavat kartiomaiset tulivuoret. Pohjoisessa taas on usein mahdollista nähdä kaukana siintävä Snaefellsjökullin jäätikkö.

Faxafloinlahdella voi suurella todennäköisyydellä nähdä valkokuonodelfiinejä, pyöriäisiä ja lahtivalaita ympäri vuoden.

Kesäisin ryhävalaat ovat täällä yleinen näky, ja koska lunneja pesii tuhansittain Lundeyn ja Akureyn saarilla, voi niitäkin nähdä lähes jokaisella retkellä.

Valaiden bongaaminen Pohjois-Islannissa

Kuva Akureyrin ja Reykjavikin valassafarilta 

Islannin valaidenbongausretkien onnistumisprosentti on suurin Pohjois-Islannissa, jossa retket suuntautuvat Akureyristä Eyjafjörduriin ja Husavikista Skjalfandinlahdelle. Molempien paikkakuntien matkanjärjestäjät ilmoittavat, että kesällä 100 prosentilla valassafareista on tehty havaintoja.

Kesällä näissä kohteissa tärkein vetonaula ovat ryhävalaat. Kylmien pohjoisten vesien runsas ravintotarjonta houkuttelee niitä vuonoihin, joiden syvyyksiin ne sukeltavat saalistamaan.

Ryhävalaat eivät kuitenkaan ole ainoa yleinen laji täällä. Kuten muuallakin Islannin vesistöissä, myös pyöriäisiä ja valkokuonodelfiinejä liikkuu yleisesti näillä vesillä.

Kuva Husavikin suuret valaat ja lunnit -safarilta

Pohjois-Islannissa on myös parhaat mahdollisuudet havaita Islannissa harvemmin nähtyjä valaita.

Myös sini- ja sillivalaat käyvät siellä etsimässä ravintoa, vaikkakin harvoin, samoin kuin alueelle eksyneet nokka-, sarvi- ja maitovalaat.

Kaikki Islannin vesillä tavattavat 24 valaslajia on nähty pohjoisessa – samaa ei voi sanoa mistään muusta osasta maata.

Ero Akureyrin ja Husavikin valaidenbongauspaikkojen välillä on vähäinen, mutta pieni ero on silti olemassa.

Skjalfandissa on enemmän valaita kuin Eyjafjördurissa, mikä tarkoittaa, että tällä alueella on enemmän mahdollisuuksia havaita valaita ja päästä seuraamaan niiden näyttäviä hyppyjä, pyrstöllä läpsyttelyä ja muuta näille lajeille tyypillistä käyttäytymistä.

Kuva: Valaita ja merilintuja Eyjafjordurissa

Akureyri taas on Husavikiin verrattuna käytännöllisempi paikka lähteä valasbongausretkelle. Akureyri on maan suurin kaupunki pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja siksi siellä on tarjolla enemmän aktiviteetteja ja nähtävyyksiä, joilla voit täyttää päiväsi, kun valasbongaus on ohi.

Husavikin palvelujen määrä on tosin kasvanut kävijämäärien kasvun myötä viime vuosikymmenen aikana, joten tämä ero voi pian kutistua mitättömän pieneksi.

Sekä Akureyristä että Husavikista lähtevillä retkillä voi nähdä lunneja ja muita merilintuja, jotka pesivät Eyjafjördurin kallioilla ja Skjalfandin saarilla.

Valaiden bongaaminen Snaefellsnesin niemimaalta käsin

Snaefellsnesin niemimaa tunnetaan maalla sijaitsevista ainutlaatuisista nähtävyyksistään paremmin kuin merielämästään, mutta innokkaiden valaidenbongaajien mielestä se on kuin kätketty helmi.

Grundafjördurista lähtevät retket vievät sinut Breidafjördurinlahdelle, joka, kuten edellä on mainittu, on silakoiden talvehtimisaluetta. Lahti houkuttelee delfiinejä, pyöriäisiä, ryhävalaita ja aivan erityisesti miekkavalaita.

Miekkavalaita elää ympäri Islantia, mutta ne ovat yleensä kulkureita: ne liikkuvat sinne, minne ravintokin. Siksi niitä näkee harvoin muissa osissa Islantia, eritoten Faxafloinlahdella.

Vaikka miekkavalaita voi nähdä yleisimmin talvella, Breidafjördurissa kannattaa vierailla myös kesällä, sillä se on maan paras paikka havaita kaskelotteja.

Snaefellsnesin niemimaalta lähtevillä retkillä on myös mahdollisuus nähdä pallopäävalaita, joita voi olla satoja samassa parvessa.

Vaikka näitä eläimiä on runsaasti Islannissa, ne saalistavat ravintoa yleensä kauempana merellä, ja siksi niitä näkee harvoin. On kuitenkin huomattava, että edes Breidafjördurissa niiden havaitseminen ei ole tavallista.

Mikä siis on lopullinen päätös?

Islannin paras paikka valaiden bongaamiseen on epäilemättä Husavik, vaikkakin kaikkiin paikkakuntiin, joiden satamasta valassafarille voi lähteä, liittyy ainutlaatuisia tekijöitä, joiden ansiosta toiset paikat voivat ohittaa Husavikin ykköskohteena.

Ottaen huomioon, että useimmat valasbongausretkille osallistuvat matkailijat ovat lomalla ja haluavat saada mahdollisimman monta erilaista aktiviteettia mahtumaan jokaiseen päivään, Reykjavik ja Akureyri ovat sijainnin ja ajankäytön kannalta kätevimpiä paikkoja.

Innokkaimpien valaidenbongaajien, jotka haluavat nähdä harvemmin havaittuja lajeja, kannattaa valita Snaefellsnesin niemimaalta lähtevä retki.

Valaat islantilaisessa kansanperinteessä ja saagoissa

Koko Islannin historian ajan valaisiin on liittynyt joissakin tapauksissa myönteisiä mielleyhtymiä, kuten islannin kielen sana "hvalreki", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "rantautunutta valasta".

Tämä johtuu siitä, että keskiaikaisen Islannin ankarissa olosuhteissa, joissa ruokaa oli vaikea saada, rantautunut valas oli uskomaton onnenpotku, sillä se merkitsi, että ruokaa tulisi olemaan riittävästi koko talven ajaksi.

Toisaalta valaita pidettiin pelottavina olentoina, joiden uhkaavuuteen liittyi monia kansantarinoita.

Yllä olevassa kartassa on 1500-luvun kuvaus useista merenelävistä, joiden uskottiin elävän Islannin vesillä. Mielenkiintoista on, että kustakin olennosta on myös koostettu tietoa – tähän viittaa jokaisen vierestä löytyvä kirjain. Jotkut näistä olennoista ovat itse asiassa tunnettuja valaslajeja, joita olemme käsitelleet tässä artikkelissa.

Esimerkiksi L-kirjaimella merkitty otus on oletettavasti sinivalas, kun taas C-kirjaimella merkitty olento kuvaa kaskelottia. Nämä eivät tietenkään ole anatomisesti oikeanlaisia kuvituksia, mutta ne osoittavat, että uhkaavista merihirviöistä kertovassa kansanperinteessä on ripaus totuutta.

Islantilaisessa kansanperinteessä on monia tarinoita niin sanotusta "illhvelistä", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "pahaa valasta". Näillä valailla sanottiin olevan pahoja aikomuksia: ne väijyivät ja yrittivät tahallaan upottaa veneitä kaatamalla niitä.

Pahin "illhveli" oli Raudkembingur, jolla uskottiin olevan kuin piikkimäinen punertava kampa päässään. Tämän valaan sanottiin janoavan tappamista ja laivojen romuttamista. Alla on kuva Raudkembingurista 1600-luvun käsikirjoituksesta.

Pahantahtoiset valaat ovat yllättävän yleinen ilmiö islantilaisissa tarinoissa. Jo kuningas Olaf Tryggvasonin Heimskringla-saagassa kerrotaan, että kun Tanskan katala kuningas Harald Sinihammas suunnitteli hyökkäystä Islantiin, hän antoi velhon ottaa hirvittävän valaan muodon, jonka tehtävänä oli paikantaa saaren haavoittuvimmat kohdat.

Mutta joka kerta, kun valasvelho yritti rantautua, Islannin neljä suojelijahenkeä – idän lohikäärme, pohjoisen kotka, lännen härkä ja etelän kivijättiläinen – lähettivät hänet kyyristellen takaisin merelle, tehden hyökkäystä havittelevan kuninkaan yritykset turhiksi. Nämä neljä suojelijaa on kuvattu Islannin vaakunassa.

Valaat eivät ole ainoita Islannin kansanperinteessä esiintyviä mereneläviä. Myös hylkeet ovat näkyvästi esillä tarinoissa, jotka kertovat hylkiä muistuttavista mytologisista eläimistä, joilla on kyky irrottaa hylkeennahkansa ja muuttua ihmisiksi.

Vaikka lukemattomat legendat kertovat uskomattomia tarinoita islantilaisten ja maagisten, valaan kaltaisten olentojen kohtaamisista, ensimmäinen virallinen valasbongausretki tehtiin Islannissa vasta vuonna 1991. Aluksen kyydissä oli tuolla retkellä alle tusina uteliasta matkustajaa.

 

---

• Lue myös: Hylkeet ja hylkeiden bongaaminen Islannissa 

---

Keiko-miekkavalas

Islannin vesien kuuluisin merinisäkäs ei ole keskiaikaisen kirjallisuuden maaginen olento, vaan Hollywoodin menestyselokuvien tähti.

Keiko, urospuolinen miekkavalas, joka esitti Willyä vuoden 1993 menestyselokuvassa Free Willy – Pelastakaa Willy, pyydystettiin Reydarfjördurin vuonosta Itä-Islannissa vuonna 1979, ja sen alkuperäinen nimi oli Siggi. Myöhemmin sitä kaupattiin eri akvaarioiden ja meripuistojen välillä, missä se oppi esiintymään yleisölle ennen kuin Warner Brothers Studios valitsi sen Willyn rooliin.

Keikon nousua tähdeksi seurasi vuonna 1995 perustettu Free Willy-Keiko -säätiö, jonka tarkoituksena oli löytää Keikolle parempi koti. Vuonna 1998 maailma seurasi henkeään pidätellen, kun Keiko lastattiin Yhdysvaltain ilmavoimien C-130-rahtikoneeseen ja lennätettiin Yhdysvalloista takaisin kotivesilleen Islantiin.

Keiko sai siis uida jälleen meressä, ja kaikki toivoivat, että se liittyisi lopulta muiden miekkavalaiden seuraan.

Seuraavat vuodet Keiko vietti Westmaninsaarilla sijaitsevalla Klettsvikinlahdella, jossa sitä valmisteltiin elämään jälleen vapaudessa.

Elokuussa 2002 Keiko lähti lopulta Islannin aluevesiltä toisten miekkavalaiden mukana, mutta syyskuussa se ilmestyi norjalaiselle vuonolle etsien epätoivoisesti ihmiskontaktia.

Keikon sopeutuminen takaisin luontoon oli epäonnistunut, ja seuraavan vuoden joulukuun 12. päivänä Keiko kuoli keuhkokuumeeseen uidessaan yksin Norjan vesillä. Se oli silloin 27-vuotias.

Mikään yksittäinen merieläin ei ole tuonut enemmän huomiota Islannin valaille kuin Keiko. Keikon kuoleman jälkeen valasbongaus Islannissa on kasvanut nopeasti kukoistavaksi teollisuudenalaksi.

Pelkästään vuonna 2018 lähes 300 000 ihmistä osallistui Islannin eri satamista lähteville valaidenkatseluretkille – melkoinen harppaus ensimmäisestä, alle tusinan osallistujan retkestä vuonna 1991.

Keikon vanhassa kodissa Klettsvikinlahdella on nyt jälleen vakituisia asukkaita. Kaksi maitovalasta, Little Grey ja Little White, tuotiin Shanghaissa sijaitsevasta huvipuistosta asumaan Beluga Whale Sanctuary -nimiselle suojelualueelle 20. kesäkuuta 2019.

Kaupallinen valaanpyynti Islannissa

Paradoksaalista kyllä, Reykjavikin sataman vanhat valaanpyyntialukset ovat ankkuroituina laituriin, jossa toimii Islannin suurin valasbongausyhdistys.

Valaanpyyntiä on harjoitettu Islannissa jo 1200-luvulta lähtien. Keikon suosiosta ja viimeaikaisesta valassafareiden suosion kasvusta huolimatta islantilaiset ovat edelleen yksi niistä harvoista kansoista maapallolla, jotka edelleen pyytävät valaita kaupallisessa mielessä.

Vuonna 1986 Islannin valaanpyynti joutui maailmanlaajuisen tarkkailun kohteeksi, kun valaanpyynnin vastustajat upottivat valaanpyyntialukset Hvalur 6 ja Hvalur 7, jotka muodostivat puolet Islannin valaanpyyntilaivastosta.

Tapaus herätti kiivaan kansainvälisen keskustelun erilaisten radikaalien ja maltillisten eläinoikeusjärjestöjen välillä.

Polemiikin lopputulos ei ollut valaanpyynnin vastustajien kannalta myönteinen. Useimmat ympäristöaktivistit tuomitsivat taktiikan liian äärimmäiseksi, ja jotkut jopa leimasivat tapauksen terroriteoksi.

Kotimaassa yleinen mielipide kääntyi välittömästi valaanpyyntielinkeinon puolelle, ja väestö piti tapausta törkeänä ulkopuolisena tunkeutumisena sisäisiin asioihin.

Uponneet alukset nostettiin nopeasti, ja valaanpyynti jatkui useiden vuosien ajan vielä aiempaa suuremman yleisen hyväksynnän turvin.

Islannin valasmatkailun kasvun myötä valaanpyynti on kuitenkin menettänyt suosiotaan paikallisen väestön keskuudessa. Islantilaiset kuluttavat itse vain murto-osan islantilaisesta valaanlihasta.

 

Oletko itse käynyt bongaamassa valaita Islannissa? Mihin aikaan vuodesta? Mitä lajeja pääsit näkemään? Jos vasta suunnittelet valassafarille osallistumista, mitä valas- tai delfiinilajeja toivot näkeväsi? Kerro meille lisää valasbongauskokemuksestasi tai mahdollisista kysymyksistäsi kirjoittamalla kommenttisi alle.